Luonnonsuojelu
Luonnonsuojelun tavoitteena on lajien, elinympäristöjen, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden ja maisema-arvojen säilyttäminen. Luonnonsuojelu pyrkii ehkäisemään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä ja palauttamaan ihmisen toiminnan tuhoamia ympäristöjä entiselleen. Toisaalta pyritään säilyttämään ihmisen pitkäaikaisen toiminnan aikaansaamia ympäristöjä, joille on muodostunut omaleimainen pienekosysteemi.
Suomessa luonnonsuojelusta määrää luonnonsuojelulaki (9/2023). Luonnon- ja maisemansuojelua ohjaa ja valvoo ympäristöministeriö. Alueellisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävänä on edistää ja valvoa suojelua alueellisella tasolla. Kunnat on velvoitettu edistämään suojelua alueellaan.
Luonnonsuojelun keinoja ovat mm. luonnonsuojelualueiden perustaminen, Natura 2000 -verkosto sekä erityisesti suojeltavien lajien esiintymispaikkojen ja suojeltujen luontotyyppien rajojen määrittäminen. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää myös laajojen viheraluekokonaisuuksien ja niiden välisten viheryhteyksien säilyttämistä.
Natura 2000 -verkoston tarkoitus on turvata EU:n luontodirektiivin luontotyyppejien ja lajien elinympäristöjen sekä EU:n lintudirektiivin linnustonsuojelualueiden suojelu. Näillä alueilla ei saa heikentää merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue kuuluu verkostoon. Hankkeet ja suunnitelmat, jotka saattavat vaikuttaa Natura-alueen luonnonarvoihin alistetaan erityiseen vaikutusten arviointiin.
Suomen Natura-alueista 97 % on kansallisilla päätöksillä perustettuja luonnonsuojelualueita tai ne kuuluvat kansallisiin suojeluohjelmiin tai muilla tavoin suojeltuihin alueisiin. Eräiden luontotyyppien ja lajien osalta Natura-verkostoa täydennetään uusilla alueilla.
Lempäälässä sijaitsee kokonaan tai osittain kolme Natura-aluetta.
Valtakunnallisesti arvokas, rehevä ja matala 159 ha kokoinen lintuvesi. Natura SPA-alueeksi se on luokiteltu vuonna 1998. Alue kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan ja siellä on myös luonnonsuojelulailla suojeltuja luonnonsuojelualueita. Kasvillisuudeltaan edustavan järven saaret muodostavat linnuille tärkeitä pesimäalueita. Muuttoaikana Ahtialanjärvi toimii levähdysalueena monille kahlaajalajeille. Ahtialanjärven kunnostusta ja hoitoa on toteuttanut vuosien ajan kokeellisin ja monipuolisin toimin Lokkisaari ry.
Natura SAC-alueeksi vuonna 2015 osoitettu 26 ha kokoinen metsäalue Lempäälän itäosassa. Alueelta löytyy edustavaa, lähes luonnontilaista kuusivaltaista vanhaa metsää. Siellä on runsaasti maalahopuita ja koivupökkelöitä. Kallioilla valtapuuna on mänty. Puustosta löytyy merkkejä muinoin riehuneista metsäpaloista.
Kokonaisuudessaan 364 ha kokoinen alue sijoittuu suurammaksi osin Kangasalan puolella. Natura SAC-alueeksi se on osoitettu vuonna 2015. Alueen pohjoisosassa on luonnontilainen keidassuo Koukkurahka, jonka linnusto on edustavaa karujen rämeiden lajistoa. Suon arvoa nostaa myös kasvi- ja perhoslajisto. Salmuksesta alkaa hyvin säilynyt karujen ja kirkasvetisten järvien ketju. Salmuksen pienvesi- ja suoluonnon yhdistelmä on Pirkanmaan parhaimmistoa ja järvialue on luokiteltu valtakunnallisessa pienvesi-inventoinnissa arvokkaaksi.
Luonnonsuojelualueiden tarkoituksena on turvata lajien ja luontotyyppien monimuotoisuutta sekä huolehtia kansallismaiseman, kulttuuriperinnön sekä virkistys- ja retkeilyalueiden säilymisestä.
Lempäälässä on 21 luonnonsuojelulain nojalla suojeltua yksityistä luonnonsuojelualuetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 305,2 ha. Kunnan omistuksessa on Koipitaipaleen suojelualue ja Merunmetsä.
Koipitaipaleen suojelualue
Vuonna 2017 perustettu 44,8 ha laajuinen alue Koipijärven ja Höytämönjärven välisellä kannaksella. Koipitaipaleen arvo koostuu metsälehmuksen runsaasta esiintymisestä, lehtometsistä, monipuolisista suotyypeistä ja korpipainanteista sekä vanhoista metsistä. Suojelualueeseen sisältyy vuonna 2001 rajattu Koipitaipaleen jalopuumetsikkö (kuvassa). Koipitaipaleen suojelualueella yhdistyy luonnonsuojelu ja alueen vilkas virkistyskäyttö, sillä alueen poikki kulkee Birgitan polku -retkeilyreitistö.
Merunmetsä
Merunlahden rannalla, Höytämönjärven itäpuolella sijaitseva 30,7 ha kokoinen monipuolinen metsäalue. Alue koostuu rehevästä vesistön lähimetsästä, lehdoista ja monimuotoisuudelle merkittävästä kangasmetsästä. Luonnonsuojelulain luontotyypeistä alueella esiintyy metsälehmusten muodostamaa jalopuumetsikköä sekä tervaleppämetsää. Metsälehmusta ja lehtolaikkuja löytyy myös laajemmin hajanaisina esiintyminä. Merunmetsässä on aiemmin tehty lehtipuuta suosivia ja jalopuille kasvutilaa vapauttavia poimintahakkuita. Huomionarvoisista lajeista alueella on havaittu mm. varpuspöllön pesintöjä sekä silmälläpidettäväksi arvioitua perhoslajia, täpläpapurikkoa. Alueen läpi kulkee Birgitan polku.
Kuokkalan- ja Herralankoski
Rauhoitettu koskiensuojelulain nojalla, joka suojaa alueet uudet vesivoimalaitoksen rakentamiselta.
Luontotyypit ovat ympäristöstään erottuvia maa- tai vesialueita. Kullakin on tietynlaiset, melko yhdenmukaiset ympäristöolot ja niille luonteenomainen lajisto. Luontotyypin syntyyn vaikuttavat muun muassa maa- ja kallioperä, vesiolot ja pienilmasto sekä usein myös ihmisen toiminta. Luontotyyppejä suojellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi.
Luonnonsuojelulain luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Kielto tulee voimaan, kun paikallinen ELY-keskus on päätöksellään määritellyt alueen rajat maastossa.
Lempäälässä on 12 jalopuumetsikkö, jotka ovat saaneet suojelurajauksen. Niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 13,1 ha. Osa luontotyyppirajauksista sisältyy yksityisen suojelualueeseen. Lempäälän kunnan omistuksessa on neljä jalopuumetsikköä; Koipitaipaleen jalopuumetsikkö, Saarikonmäen pähkinäpensaslehto ja Putkistonniemen lehmusmetsiköt.
Metsälain 1093/1996 10 §:ssä on määritelty elinympäristökuvioita, jotka ovat metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä. Näillä tarkoitetaan pienialaisia, ympäristöstä selvästi erottuvia kohteita, joissa kasvillisuus, maastonmuodot tai puusto poikkeaa ympäröivästä metsästä. Kohteet ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, mistä usein on merkkinä järeät vanhat puut sekä runsas lahopuusto.
Erityisen tärkeiden elinympäristökuvioiden säilyminen on turvattava metsien käsittelyssä. Vastuu tästä on metsänomistajalla sekä hakkuun suunnittelijalla ja toteuttajalla.
Metsälain 10 §:n erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat:
- lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt;
- ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot;
- rehevät lehtolaikut;
- pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla;
- rotkot ja kurut;
- jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät; sekä
- karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat.
Lempäälästä näistä löytyy ainakin
- lähteitä, lampia, noroja, puroja ja tihkupintoja
- lehtokorpia, ruohokorpia ja reheviä korpia
- tuoreita ja kosteita lehtoja
- jyrkänteitä ja kalliojyrkänteitä
- kallioita, louhikkoja/kivikkoja ja pirunpelto
- rämeitä, vähäpuustoisia soita ja tulvaniittyjä/luhtia
Metsälain erityisen tärkeitä elinympäristökuvioita pääsee tarkastelemaan Metsäkeskuksen Metsään.fi -palvelusta.
Lempäälässä on kolme valtion muuta suojelualuetta. Niihin sisältyy luonnonsuojelualueiksi myöhemmin lailla tai asetuksella perustettavat valtion alueita sekä Metsähallituksen päätöksellä suojeltuja alueita, joiden perustaminen lakisääteisiksi suojelualueiksi tarkastellaan myöhemmin.
- Pirunlinna, esihistoriallinen linnavuori Kuljussa (viitoitus Linnajärventieltä)
- Herralanvuoren-Rassalanvuoren kallioalue Sarvikkaantien, Turuntien ja Valtatie 3:n välissä
- Siisjärvenkukkula Siisjärven koillispuolella
Perinnebiotoopit ovat perinteisen karjatalouden muovaamia elinympäristöjä, jotka ovat syntyneet esimerkiksi niiton tai laidunnuksen seurauksena. Jopa vuosisatoja jatkuneen hoidon tuloksena perinnebiotoopeille on muodostunut omaleimainen ja rikas eliölajisto.
Erilaisia perinnebiotooppien luontotyyppejä Suomessa on 40, suurin osa näistä on nykyään äärimmäisen uhanalaisia. Koska perinnebiotoopit ovat syntyneet hoidon seurauksena, myös niiden säilyminen vaatii jatkuvaa hoitoa. Hoidon loppuminen johtaa usein lajiston köyhtymiseen ja luontotyypin häviämiseen umpeenkasvun seurauksena.
Lempäälässä sijaitsevista perinnebiotoopeista suurin osa on yksityisomistuksessa. Kunnan omistuksessa olevilla alueilla on kolme perinnebiotooppia.
Sarapiston keto
Sarapiston keto on paikallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi arvioitu heinäniitty, jossa on osin hakamaisiapiirteitä. Keto sijaitsee Sarapistonmäen muinaismuistoalueella, josta on löydetty rautakautinen hautapaikka. Huomionarvoista kasvilajistoa niityllä edustaa peurankello, aholeinikki, hakarasara, ketoneilikka ja tammi. Keto sijaitsee Pirkkalantien ja Keskukadun kulmassa.
Sarapiston keto on ollut Lempäälän kunnan omistuksessa 1960-luvulta lähtien. Lempäälän ympäristönsuojeluyhdistys ry on aloittanut ketoalueen hoidon vuonna 1994. Lampaat ovat useana vuonna auttaneet kedon hoidossa. Laidunnuksessa pidetään aika-ajoin välivuosia arvokkaan ja uhanalaisen niittykasvillisuuden menestymisen takaamiseksi.
Kaakisen keto
Kaakisen keto on paikallisesti arvokkaasi perinnebiotoopiksi arvioitu pienruohoniitty, joka luetaan myös luonnonsuojelulain mukaiseksi katajakedoksi. Alueella kasvaa pylväsmäisiä katajia. Muuten puustoon kuuluu raitoja, pihlajia, haapoja, koivuja sekä muutamia nuoria kuusia. Huomionarvoista kasvilajistoa edustavat ketoneilikka ja kevätesikko. Tampereentien varressa sijaitseva Kaakisen keto rajautuu ympäröivään asutukseen ja tiehen.
Mäyriän keto
Mäyriän uimarannan yhteydessä sijaitseva pienialainen keto, jonka läpi kulkee Mäyriän polku. Keto on paikoin rehevöitynyt, mutta seassa kasvaa vaateliampaa ketokasvillisuutta, kuten ketoneilikkaa, hakarasaraa, koiranheisiä, harjuhäränsilmää ja kevätesikkoa. Edustavin ja samalla paahteisin kasvupaikka sijaitsee kedon korkealla kivikkoisella keskikohdalla.
Ketoa hoidetaan vuosina 2024-2025 osana Suomen Luonnonsuojeluliiton Ketokeisari-hanketta. Aluetta niitetään, kitketään vadelmaa ja sananjalkaa sekä poistetaan vieraslajeja, kuten lupinia ja terttuseljaa.
Uusympäristöt ovat ympäristöjä, joissa on merkittäväää perinnemaisemalajistoa, mutta ei kuitenkaan karjatalouteen liittyvää maankäyttöhistoriaa.
Lempäälästä löytyy yksi Pirkanmaan ELY-keskuksen inventoima uuselinympäristö.
Sääksjärven radanvarsi
Tampere-Helsinki radan varrella on Sääksjärven kohdalla 800 m pitkä ja 0,35 ha kokoinen alue, joka on luokiteltu valtakunnallisessa perinnebiotooppi-inventoinnissa uusympäristöksi. Huomionarvoista perinnemaisemalajistoa edustavat nuokkukohokki, jänönapila, tummatulikukka, ukontulikukka ja keltamatara (VU).
Luonnonmuistomerkit on rauhoitettu luonnonsuojelulain (9/2023 95 §) nojalla. Suojelun taustalla voi olla kohteen kauneus, harvinaisuus, maisemallinen arvo, tieteellinen merkitys tai joku muu vastaava syy. Luonnonmuistomerkit voivat olla puita, puuryhmiä, siirtolohkareita tai muita luonnonmuodostumia. Niiden vahingoittaminen tai turmeleminen on kielletty. Yksityisellä maalla sijaitsevien luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta ja rauhoittamisen lakkauttamisesta päätöksen tekee kunta.
Rauhoitusta haetaan maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella alla olevalla lomakkeella.
Rauhoituksen lakkauttamista haetaan maanomistajan hakemuksesta tai ELY-keskuksen esityksestä. Lakkauttamista voidaan hakea, jos rauhoitukselle ei ole enää perusteita tai rauhoitus estää yleisen edun kannalta merkittävän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. Lakkautushakemuksesta on aina hankittava ELY-keskuksen lausunto.
Hakemus yksityisellä maalla sijaitsevan luonnonmuistomerkin
– rauhoittamiseksi
– rauhoituksen lakkauttamiseksi
Hakemuksen yksityismailla sijaitsevien luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta tai sen lakkauttamisesta tulee toimittaa Yhdyskunnan palvelualueen kirjaamoon sähköpostitse yhdyskunta@lempaala.fi tai postitse PL 36, 37501 Lempäälä.
Lempäälässä on 10 luonnonmuistomerkkiä
- Leikkarin kuusi
- Sipilän käärmekuusi
- Hirvi-Simunan luola
- Tyynelän pihakataja
- Nääjärven sypressikatajat
- Vierinkivi
- Vuolteen kivi
- Anniston kataja
- Sääksjärven metsälehmukset
- Pesämänty